Nukuin aamulla ihan tyytyväisenä vaikka oli laittanut kaiken varuilta itselleni herätyksen ja kaksi muistutusta. Heräsin vartti ennen kuin työt alkoivat siihen kun äiti tuli katsomaan sitä että olinko lähtenyt jo töihin. Tuli hieman kiire kun työt ovat kuitenkin noin viidentoista kilometrin päästä kotoa ja oli arvioitava näyttö päivä. Jaiks... Soitin pomolle heti että nukuin pommiin ja tulen viimeistään kymmenen yli töihin. Hain samassa harjoittelussa olevan pojan nopeasti kyytiin ja ajoin niin nopeasti töihin kun vain pystyin. Olimme paikalla ennen kuin kello oli kymmenen yli. Olin ylpeä itsestäni että en myöhästynyt pahemmin. Pomo kyllä silti muisti sanoa pitkin päivää kaikille siitä että miten olin onnistunut näyttöpäivänäni nukkumaan pommiin, hienoa hienoa.
Valmistelin aina lounaan alkamiseen asti ruokia sellaisella vauhdilla että ehdin niistää nenäni vasta kolme tuntia sen jälkeen kun olin aloittanut työt. Lievää kiirettä ja painetta niskassa. No tilauksia tuli luonnollisesti aivan törkeän paljon, oli äitienpäivä ja pelkkiä varauksia oli jo sadalle hengelle. Hoidimme siitä huolimatta lounaan kunnialla ja pomo tuntui olevan tyyvyväinen suorittamaamme työhön. Uskoisin saavani arvosanaksi kiitettävän, mutta ei voi ikinä tietää että mitä ihmeen asioita se pomo päättää nostaa arviointikeskustelussa esille. Olen ollut niin väsynyt lähipäivinä että en ole saanut nukuttua niin olen ollut töissä täydessä koomassakin välillä. Olen tehnyt aivan järkyttäviä virheitä. Eilen olin myös aivan varma että rikoin astianpesukoneen...Tänään kaikki puhuivatkin asiasta siihen malliin että se olisi ollut minun vikani. Sain kuunnella myös saarnaa siitä että joku oli laittanut lasia roskiin ja kuinka vaarallista se on yms. Siitäkin syyt minun niskoilleni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti