lauantai 29. toukokuuta 2010

Chef

Tunnu purkauksia, tunne purkauksia. Olen ollut koko toissapäivän, eilisin ja tämän aamun jossain ihme tunnemaailmojen sekoituspyörrekoneessa. Valmistuin ravintolakokiksi eilen! En voi edes selittää sitä että miten paljon jännittää edeltävänä yönä tai kyseisenä aamuna kun menet juhlapaikalle. Vielä koko päivä jatkui ihmetellen sitä että en oikeasti enää käy kyseistä koulua. Se oli siinä. Aivan ihmeellistä.

Juhlatilaisuus oli sinäänsä ihan jees. Rehtorinpuhe oli niin hirveä ja tylsä kuin vain voi odottaakin. Ruuat olivat keskinkertaisia, en olisi itse viitsinyt tarjota sellaisia ruokia ravintolakokkien valmistujaisissa. Minkäs teet kun valta on vielä opettajilla? Kuitenkin rakastin opettajien lauluesitystä, voin myöntää että aluksi hieman ihmettelin että mitä ihmettä ne meille aikoo laulaa. Sen jälkeen se olikin pelkkää naurua ja iloa. Äitini sai sanat eräältä opettajaltamme niin laitan ne myös tähän;

Mua puri baarikärpänen, mut miksi suremaan?
Jo kauan sitten lääkkeen löysin siihen puremaan
Lähdin Savoniataloon alaa silloin lukemaan
Onpa hyvä että pääsen täältä vihdoin lähtemään

Jos kurssit ei mee lävitse niin missä vika on?
No opettajaremmihän on ollut vastuuton
Kas rnsin käytiin kursseilla ja sitten tentattiin
Vaan kysyttiinkö sitten sitä mistä jauhettiin

Savoniaan, Savoniaan joka aamu sännättiin
Ja kun päivä ol ohi niin lisää päntättiin
En tahdo olla luennolla enää seka maanantaina, 
tiistaina, keskiviikkona ja torstaina

Kolmostenhan tiedetään aina meitä välttäneen
Opettajat vaani aina hylsyleimoineen
vaan napattiin vihdoin käteen kunnon paperit 
Ja arviointioikeudet  niiltä riistettiin

Savoniaan, Savoniaan joka aamu sännättiin
Ja kun päivä ol ohi niin lisää päntättiin
En tahdo olla luennolla enää sekä maanantaina
tiistaina, keskiviikkona ja torstaina

Ne jossain pohtii nytkin oppilaitten kiusausta
Mä istun todistuksen kanssa eikä kiinnosta
Mä tahdon tästä liueta jo kesälomalle
Tai sitten duunipaikalle ja alkaa tienata

Tämän laulun jälkeen oli jo tosi hyvä fiilis, tuntui että kaikki olivat pelkkää hymyä ja naurua. Opettajat jatkoivat onneksi vielä toisella ihanalla laululla jonka sanat tulevat tässä;

Toukokuussa kumpikaan meistä ei jaksa enää koulua
Toukokuussa kumpikaan meistä ei jaksa enää koulua

Väsyneet katseet, käheät äänet taustalla patteri joka 
ei lämmitä, taustalla patteri joka ei lämmitä

Mennyttä kaikki kauhea pänttäys aamulla ennen seitsemää
Mennyttä kaikki kauhea pänttäys aamulla ennen seitsemää

Väsyneet katseet käheät äänet, kisälissä lattea ilman maitoa, 
kisällissä lattea ilman maitoa

Sinä lähdit pois, minä vilkutan Kisällistä loittonevaan selkääsi,
kiersit vesilammikot ja arvaat, etten murehdi arvosanoja

Kevään viimeinen tentti arvosanoiksi vaihtuu
Kylläpä kannatti luntata

Sinä lähdit pois, minä tuuletan kisällistä loittonevaan selkääsi,
kiersit kaikki lammikot ja arvaan, etten murehdi tätä eroa

Sitten juhlat jatkuivat oppilaan puheella. Sekin oli aivan ihana. Sen piti eräs kaverini joka on aina ollut todella hyvä ihminen puhumaan ja hoitamaan asiat niin että kaikki nauttii kyseisestä tilanteesta. Syötiin, naurettiin ja nautittiin toisistamme.


Lopulta kotiiuduin juhlien jälkeen. Valokuvattiin siskon kanssa jonkun aikaa ja silleen. Sen jälkeen aloin etsiä puhelinta että soitan kaverille joka valmistui että voisinko tulla sinne kahville. Puhelinta ei kuitenkaan löytynyt, eikä myöskään siskon puhelinta. Hienoa. Kävin katsomassa auton kolme kertaa, sisko kävi myös ja äiti. Ei löydy. Eikä myöskään mistään sisältä. No pienoisten käden vääntelyjen jälkeen aloin soitella juhlapaikan läheisille kauppoihin yms. jos laukku olisi vaikka jäänyt juhlapaikalle. Ensin soitin juhlapaikalle missä sitä ei näkynyt, sitten s-kauppaan, sitten k-kauppaan, sitten r-kioskille jonka jälkeen vielä kirjastoon. Sen jälkeen siskoni puhelimestä soitettiin äitini puhelimeen. Josta siis soitin nämäkin kaikki puhelut. Kiltti nainen kertoi että he olivat nähneet kun olimme lähteneet ajamaan ja laukku oli ollut auton katolla ja tippunut. Laukku oli noin 30 kilometrin päästä. No eihän sitä auttanut muu kuin lähteä hakemaan. Silti hieman liikaa stresstattavaa tuollaisesta vielä kaiken lisäksi. Nyt täytyy mennä käymään kirjastossa ja sen jälkeen voisi varmaan alkaa kerätä tavaroita valmitujaisia varten, jotka alkaa noin neljän tunnin päästä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti