maanantai 1. helmikuuta 2010

Mistä näitä huonoja laulajia oikein tulee?

Katsoin eilen illalla suomen x factoria, jonka jälkeen mietin että ovatko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, että kun joku joskus sanoo että osaat laulaa. Tai vielä parempi, laulunopettaja jolle maksat kaikki rahas, kehuu ääntäsi niin olet joku maailmanluokan tähti.Tänään telkkarissa pyörii american idol. Voi luoja. Sitten ne on sellaisia nyyh, minun elämä on perseestä olen kärsinyt paljon. Ja osaanehkä myös laulaa...

Mutta tykkään tosi paljon Jos rakastat-elokuvan soundtrackista <3>

Eilen tuli telkkarista Jussi gaala, jossa elokuvan näyttelijät lauloivat Jos sä tahdot niin kappaleen. Tykkäsin siitäkin, vaikkakihin Chiken ääni ei ehkä olekaan ihan lempilauluääniäni.

Tänään pitäisi varmaan tehdä jotain, meni viikonloppu ikäänkuin koomassa joten tahtoisin saada tänään jotain tehtyä. Haluaisin soittaa kaverilleni että olisiko kahvi mitään? En vain saa sitä aikaiseksi koska puhelin non niin kaukana. Yritän myös jotenkin olla itse ehdottamatta kaverilleni sitä että näemmä, koska hän ei ikinä soita minulle että tavataanko ym. muuta. Jollei satu tarvitsemaan minulta jotain. Sen takia tahtoisin että hän kutsuisi minut kahville, mutta tiedän että niin ei tule käymään. Ehdotan hänelle varmaan jossain vaiheessa että kahvihetki voisi olla illasta kunhan olen käynyt asunnollani hakemassa lääkkeitä ja neuloja. Hieno yhdistelmä ;)

Sain luettua ihanan kirjan lopppuun. Nyt on sellainen olo että en todellakaan halua lukea mitään muuta kirjaa, koska ne eivät kuitenkaan ole niin hyviä. Kyseessä on siis Brisingir. Aivan mahtava kirja! Kirja on siis Perillinen kirja sarjan kolmasosa. Kirjoista on tehty elokuva, Eragorn. Joka on pelkkää kirjan raiskausta yllättäen. Kirjat ovat niin ihania, pidin siitä miten oikeasti kolmannessakin kirjassa unohtaa kaiken muun ja on vain kirjan sisässä.

Täytyy varmaan kohta aloittaa seuraava kirja, en vain tiedä mikä. Juuri laulavat päässäni Elli Vallinoja ja Chike "Jos rakastat liikaa kirjoja,minä kysyn sinulta, miten käy minun, kun tunnet minut kannesta kanteen."

Toisesta tykkääminen on oikeesti joskus perseestä. Tuttuni kirjoitti jotain tonnepäin facebook julkaisunaan, ajattelin itse hetken että onhan se ihanaa kun joku joku jota rakastaa ja se on ihana tunne. Kuitenkin tuntuu että vähän väliä että haluaisin vain unohtaa kaiken rakkaan jotta saisin siltä päänrauhaa. Ei tarvitsisi koskaan huolehtia muista ja heidän murheistaan. Olisi ihana kun vain omat murheet olisivat murheena ja muiden asioita voisi kuunnella ilman että niitä ottaisi niin henkilökohtaisesti. Tietysti sittenn myös se jos rakastaa vaikka tietää että ei sinäänsä saisi rakastaa, tai siis wäyh.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti