"Saisiko teille olla liekitettyjä hedelmiä?"

Tänään sain taas ihanan muistutuksen millaista on olla kokkina ravintola salin puolella. Olin mukava valmistamassa sadan hengen tilausta joka tehtiin salivalmistuksena. Eli pyrimme siihen että asiakkaat saisivat elämyksiä saadessaan ruokaa, esim. ceasar salaatti sekoitettiin ja koottiin suoraan asiakkaiden lautasille salilla. BBQ-porsas leikattiin asiakkaille salilla ja liekitimme hedelmiä. Itse olin vastuussa jälkiruuista, eli kaikenkaikkiassaan muskikkamuffineista, omenapiirakasta,suklaapirtelöstä, juustokakusta, mansikkakastikkeesta ja liekitetyistä hedelmistä.

Ruokien valmistaminen oli kamalaa sähläystä, tuntui että kaikki meni pieleen. Tein muffinssit kahteen kertaan, omenapiirakoista tuli todella kuivia (pohja tehtiin kolme kertaa) ja sen lisäksi juustokakut olivat lianneet kokonaista kolme uunia ja päättäneet vielä sen lisäksi jäädä teflon paistoastioihin kiinni niin että emme saaneet niitä mitenkään siististi niistä ulos. Kuitenkin yritimme parhaamme ja asiakkaat olivat tyytyväisiä ruokiinsa. Kuitenkin se, että seisot paikallase neljä tuntia, toistelet samoja vastauksia asiakkaiten aina samoihin kysymyksiin; "Mitä tämä sisältää?" "Onhan pirtelö vähälaktoositonta?" Mitäs se tämä herkku on?" ym. Otin äitini mukaan hieman omenapiirakkaa ja juustokakkua, kuitenkin koko talon väki nukkuu niin en ole saanut heitlä palautetta onnistumisesta. Asiakaspalaute oli kuitenkin pääosin positiivista. Tilaisuudella suoritimme yhden koulumme näytöistä. Uskon itse saavani tilaisuudesta arvosanaksi 2,5. Sillä katsoin liekittäessäni välistä että opettajaa ei ole paikalla, niin voin työskennellä hieman rennommin, eli siis en ole niin tarkka kaikessa. Opettaja kuitenkin kertoi että oli katsellut koko liekittämisen ajan sermin takaata työskentelyäni. Auts.

Tilaisuuden jälkeen oli jälleen sellainen olo että olisi pitänyt poksauttaa kuohuva auki. Edellisenä päivänä olimme hoitaneet jo yhden kokonaisen kisatapahtuman ja sen jälkeen tehneet vielä seitsemen tuntia työtä. Sen jälkeen olimme poksattaneen yhden pullon. Itse en kuitankaan edes maistanut juomaa sillä olen yhä alkoholi lakossa. Enää kuukausi niin tämä tyttö saa taas vetää juomaa kitusiinsa!

Nyt olen siis äitini luona, tiedän että noin kahdentoista kilometrin päässä olisi juhlat jonne voisin autolla ajaa, mutta en vain jaksa lähteä. Ei kuitankaan väsytä, jonka takia en vielä pysty menemään pedin pohjalle... Huomenna täytyy ajaa takaisin kämpille ja ottaa sieltä pikkuhiljaa jotain tavaroita ja aloittaa muuttoa takaisin äidin luokse. Olen irtisanonut asuntoni niin, että minulla on aikaa asua siellä maaliskuun loppuun saakka. Pyrin kuitenkin siihen että maaliskuun kahdella viimeisellä viikolla minun ei tarvitsisi tehdä muuttoa enää lainkaan vaan se olisi jo kokonaan tehty. Olen vienyt jo roskikseen kulmasohvastani sen pienemmän osan. En oikein tiedä mitä tekisin sohvan pitkälle päädylle, se on niin iso että se ei mahdu roskikseen. Täytyy joku päivä pyytää kavereitani tuhoamaan sohvaa luokseni. Se olisi pakko saada säpäleiksi...

Huomenna on ystävänpäivä ja oli puhetta että tekisimme vaikka laskiaspullia, sillä huomenna on myös laskianen. Arvelen kuitenkin että tilanne on mitä on, menen käymään varmasti kavereideni luona, mutta en usko että teemme mitään sen erikoisempaa. Olisi todella mukavaa jos keksisimme jotain, mutta se osuus on aina jotenkin ollut hankala :(

Nyt yritän tässä pikku hiljaa mennä nukkumaan. Muistin juuri että jätin kämpille pyykit pesukoneeseen! Eli sinne on aivan pakko mennä huomenna aikaisin... Voihan vitalis...