Poistin eilen ihastukseni numeron puhelimestani jotta en voisi ottaa häneen itse yhteyttä. Syynä tähän oli se että näin hänet exänsä kanssa makuuhuoneessa kahdestaan sylikkäin. Ihanaa. Jotenkin on hieman vaikeaa muutenkin olla kyseisen ihmisen kanssa, sillä hän on paras ystäväni ja ihastukseni. Tunnen huonoa omaa tuntoa asian takia, mutta en voi sille mitään. Olemme joskus puhuneet siitä mitä tulisi jos olisimme yhdessä, hän toteaa aina alkuun sitä että miten se ei mitenkään voisi toimia ja puhuu aina aiheesta kuin se olisi kamala painajainen. Tunnen kamalaa tuskaa kun puhumme siitä ja voin vain myötäillä mukana, tyyliin ”Niin se varmaan olisi” ym. Haluisin ilmaista tunteitani häntä kohtaan, mutta tiedän että siitä ei tulisi muuta kuin tukalaa hiljaisuutta ja muutenkin epämiellyttävää oloa. Enkä tahdo sellaista välillemme. Hän tekee tilanteesta kuitenkin jotenkin hankalan, hän on aina lähelläni ja käyttäytyy joskus, miten sanoisin. Hieman oudosti. Jotkut kuvailisivat sitä niin että hän olisi ihastunut minuun, mutta valitettavasti koska olen hänen ystävänsä, hän kertoo minulle jos hänellä on juttua jonkun kanssa. Sitä on kyllä riittänyt vähän kaikkien naisten kanssa ja he ovat ihmisinä aivan erilaisia kuin minä. Heillä on yhteisenä piirteitä, eli olen kyllä käsittänyt jo pitkän aikaa sitten millaisen naisen hän haluaa. Se malli ei millään tavalla kyllä ole minä. Valitettava fakta. Sen sijaan, hänen exänsä. Hän odotti exäänsä kaksi vuotta ennen kuin he alkoivat seurustella, se kesti kuitenkin vain muutamia kuukausia, enkä itse tiedä vieläkään syytä eroon. Kuitenkin ystäväni katsoo häntä yhä tietyllä tavalla, pyrkii hänen seuraansa aina kun mahdollista. Jos tulee tilanteita joissa olemme samassa tilassa kaikki kolme, ystäväni ottaa exänsä syliinsä ja kainaloonsa. Silloin minusta tulee kuin ilmaa hänellä, hän voi olla kokonaisia päiviä puhumatta minulle lainkaan. Hänen exänsä on aina kiehtonut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään pahaa puhuttavaa hänestä. Hän tuntuu jumaloivan kyseistä naista ja jokaista piirrettä hänessä. Kun taas itse en ymmärrä mitä hän näkee siinä naisessa. Nainen on kylmä kaikille, ei ole ystävä kenellekään. Hän luulee ja ”tietää” olevansa parempi kuin kukaan muu. Hän on mielestään henkisesti monia vuosia vanhempi kuin kukaan muu eikä voi ymmärtää miten kukaan voi olla vielä tämänikäisenä lapsellinen tai lapsenmielinen. Vaikka teemme kaikki työtä jossa mielestäni se on lähes vaadittua.
Olimme mm. festarimatkalla, jossa he istuivat sylikkäin koko yhdeksän tuntia kestävän matkan ajan. Festari alueella he olivat koko ajan yhdessä ja kulkivat joka paikkaan yhtä aikaa. Olimme kaikki kolme siellä työntekijöinä, työntekijöille oli varattu oma hiljennetty tila jonne pääsi nukkumaan tai lepäämään. Olin eräänä päivänä hyvin väsynyt ja vittuuntunut. Etsin ystäväni, löysin hänet syömästä exänsä kanssa. Kysyin lähtisikö hän kanssani nukkumaan tilaan. Vastaus tuli kunhan hän oli ensin hetken silmäillyt exäänsä, että ei nyt ehdi eikä häntä nukuta lainkaan. Kävin itse vessassa, jossa meni noin vartti. Saavuin sitten ylös ja näin kuinka ystäväni tulee vastaan exä kainalossaan iloisesti nauraen. Kysäisen nopeasti että minne matka, ystäväni vain huikkaa nopeasti ”Ajateltiin mennä nukkumaan ja ottamaan vähän ruokalepoa!” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa työntekijöiden alueelle, josta huoneeseen joka oli vuorattu patjoilla. Toivottavasti heillä oli siellä hauskaa. Kuitenkin, en nähnyt ystävääni, joka oli luvannut viettää aikaa festareilla kanssani. Sen takia haimme molemmat työntekijöiksi jotta saisimme hoitaa asioita yhdessä. Ihana ystäväiseni halusi kuitenkin pyytää vielä exänsä työryhmään, jolloin minä unohduin. Paluu matkan ajan ystäväni oli jälleen exässään kiinni. Jäin ensimmäisenä bussista pois kun aloimme olemaan kotiseudullamme. Samalla pysäkille jäi myös hänen exänsä, hänen entinen ihastuksena ja viime kesän rippikoululainen. Ystäväni tuli oikein bussista asti halaamaan kaikkia ja toivottelemaan sitä että toivottavasti nähdään pian. Seisoimme todella pienelle pysäkillä, jonka takia tekee minulle yhä vaikeaksi ymmärtää. Miten hän pystyi halailemaan kaikki muut ja juttelemaan muille. En usko että hän edes huomasi minua, sillä vasta kahden tunnin päästä sain häneltä viestin. ”Purimme tavaroita linja-autosta ja sinulta jäi tyyny tänne. Vein sen varastolle, voit hakea sen sieltä.” Ihanaa. Eli olen siis ystävälleni pelkkää ilmaa jos hän vain saa valita itselleen parempaa seuraa.
Ei minkäänlaista yhteydenottoa. Pää leviää.. Käyn noin vartin välein katsomassa puhelinta jos vaikka olisi jäänyt huomaamatta viesti tai jotain. Ei kuitenkaan. Veikkaan että seuraava yhteydenotto tapahtuu vasta torstaina tai ehkä perjantaina. Niistäkin olen kyllä todella, todella epävarma. Toivoisin että hän ottaisi siihen mennessä yhteyttä, mutta on hyvin mahdollista että menee muutamakin viikko ennen kuin hän huomaa että minusta ei ole kuulunut mitään. Sittenkin tulee tyyliin viesti ”Hei, mitäs sinun päivään?” Ei mitään sen erikoisempaa. Jos olisin niin vahva mieleltäni kun tahtoisin, en vastaisi siihenkään viestiin sitten kun se joskus ehkä tulee, mutta siihen en kuitenkaan pysty. Kyseinen henkilö saa oikeasti minut vielä joku päivä sekaisin. Joskus toivoisin että riitelisimme niin pahasti että välimme katkeaisivat kokonaan enkä joutuisi enää ajattelemaan häntä. Kuitenkin ajatus tuntuu samalta pahalle, millaista elämäni olisi ilman häntä? Olemme olleet tekemisissä toistemme kanssa lähes päivittäin jo kuuden vuoden ajan.
Joskus puhuimme siitä miten toivoisimme suhteen alkavan, hän sanoi että toivoo että hän ikään kuin kasvaisi siihen huomaamattaan. Teki mieli kiljua ja huutaa että eikö hän ole kuullut mitä meistä puhutaan? Meistä on liikkunut monia huhuja että olemme yhdessä tai vähintäänkin ihastuneita toisiimme. Jota olemme molemmat jossain vaiheessa olleet. Teki tuskaa aikoinaan kuulla että hän oli ollut vuosi sitten minuun ihastunut, mutta on onneksi päässyt minusta yli. Kuitenkin, olemme aina yhdessä ja käyttäydymme aina kuin seurusteleva pari. Kuitenkin, en riitä hänellä. Hän on alkanut ottaa lähiaikoina ikään kuin etäisyyttä minuun ja lähentynyt jälleen exänsä kanssa. Niin kävi viimeksi kun he alkoivat seurustelemaan, hän perusteli että tahtoo että exä ymmärtää että meillä ei todellakaan ole mitään ym. Nykyään hän sopii kaikki menonsa ja tapaamisensa niin että he pystyvät viettämään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Ei häntä kiinnosta pääsenkö minä porukan illanistujaisiin tai juhliin. Kunhan ihana exä pääsee.
Ehkä tässä on nyt tarpeeksi jauhettu tästä, etenkin kun toivon koko ajan että kuulisin pienen piip äänen puhelimesta jonka kannessa lukisi 1 viesti vastaanotettu. Nyt odotetaan tuota hetkeä sitten.. Tai no juu, tuli se jo muutamaan otteeseen kun yksi mulkku joka ei oikeesti tajua että vihaan sitä, niin kysyi että voisiko tulla käymään. Yöks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti