Vihaan sinua.

Se tunne kun puhut sinulle tärkeän ihmisen kanssa ja tajuat jokaisella lauseella miten vähän teillä on yhteistä. Ihanaa? Yritin tänään puhua ystäväni kanssa ja tajusin että en voi puhua hänelle enää mistään. Elämämme ovat niin erilaiset että hän ei ymmärrä tai halua ajatella sellaista tilannetta jota käyn läpi. En voi puhua hänelle, kun sanoin hänelle näitä asioita ääneen ja sanoin että en vain voi enää puhua hänellä, hän nauroi ja sanoi "Älä nyt minusta vihollista tee."

Miten voin puhua hänelle kun hänestä on tullut jo pitkän aikaa sitten. Harmillista, mutta kaikkien ihmisten kanssa ei vain voi olla ystäviä aina.

You can't spell believe without lie.

My heart belongs to one person... Too bad he doesn`t care.

Tälläinen hirveä aamu taas. Olen tässä useita tunteja maannut sängyssä ja miettinut ystävääni/ihastustani. En ole pitänyt häneen viikkoon yhteyttä, koska otimme ehkä hieman yhteen ystävänpäivänä. Olimme jo muutaman viikon ajan puhuneet että silloin leivotaan laskiaspullia ja pidetään pitkästä aikaa rennosti aikaa yhdessä. Ystävänpäivä koitti, soitin että miten tehdää. Ylläri ylläri, hänen exänsä oli ollut hänen luona yötä ja he vasta hereilivät siellä. Sanoi että nähdään kunhan hän on heittänyt exänsä kotiin.. Sovittiin että nähdään joskus kahden-kolmen välissä.

Kello oli noin puoli kolme, soitin että mikäs tilanne. He olivat juuri lähdössä yhdessä ulkoilemaan. Eli olivat menossa yhdessä keskelle metsään olevalle laavulle jossa meillä on ollut tapana istua iltaa. Yritin kysyä että mitenkäs tehdään, hän ei oikein tiennyt. Ärähdin että sen kanssa ei voi kyllä ikinä sopia yhtään mitään kun se peruu aina kaikki menot ym. Sitten taisin sanoa että soita tänään kunhat olet taas vapaa. Päätin sitten vihaisena lähteä muutaman muun kaverini kanssa tekemään laskiaspullia. Lähetimme viestin jossain vaiheessa siitä että olemme noin puolen kilometrin päästä sieltä minne hän vie exänsä. Olisikohan kello ollut noin seitsemän illalla kun häneltä tulee vain viesti. "Oli tänään muuta menoa, nyt väsyttää niin en jaksa enää nähdä. Yöt." En vastannut yhtään mitään, noin puolen tunnin kuluttua tuli toinen viesti. "Jos meiltä nyt yksi näkeminen menee välistä niin ei kai sellainen ole niin vakavaa. Nähdään kuitenkin joskus muulloin. Kun minulla ja x.llä on nyt niin kuumaa että ei oikein muu ta ehdi ;)" En vastannut mitään sillä olimme juuri puhuneet kaverien kanssa että kukaan ei ole nähnyt häntä muutamiin kuukausiin koska hän on ollut niin exässään kiinni. Etenkin raivostutti kun hän oikein käytti sanaa kuumaa. En todellakaan halua että heillä on "kuumaa" yhdessä... Jos heillä ei viimeksi toiminut niin miksi toimisi nyt?


Sen jälkeen ei ole pidetty mitään yhteyttä. Hänestä ei ole kuulunut mitään kautta yhtään mitään. Edes facebookissa ei ole hänen profiilissaan tapahtunut yhtään mitään muutoksia ym. Niin tuntuu pahalta koska haluaisin puhua hänen kanssaan koska elämäni on muutenkin hieman risaista nykyään...

I am strong because I am weak.

I am Beautiful because I know my flaws.

I am a lover because I'm a fighter.

I am fearless because I have been afraid.

I am wise because I have been foolish ..

and I can laugh because I've known sadness.

Tosi rasittavaa, tänään olisi työhaastattelu niin voisin pyrkiä siihen että piristyisin enkä olisi koneella ja etsisi tälläisiä itseäni oikein lisää maahan lyöviä tekstejä. Jotkut kyllä pistivät oikein hymyilemään ja lämmittivät sydäntä.

"Saisiko teille olla liekitettyjä hedelmiä?"

Tänään sain taas ihanan muistutuksen millaista on olla kokkina ravintola salin puolella. Olin mukava valmistamassa sadan hengen tilausta joka tehtiin salivalmistuksena. Eli pyrimme siihen että asiakkaat saisivat elämyksiä saadessaan ruokaa, esim. ceasar salaatti sekoitettiin ja koottiin suoraan asiakkaiden lautasille salilla. BBQ-porsas leikattiin asiakkaille salilla ja liekitimme hedelmiä. Itse olin vastuussa jälkiruuista, eli kaikenkaikkiassaan muskikkamuffineista, omenapiirakasta,suklaapirtelöstä, juustokakusta, mansikkakastikkeesta ja liekitetyistä hedelmistä.

Ruokien valmistaminen oli kamalaa sähläystä, tuntui että kaikki meni pieleen. Tein muffinssit kahteen kertaan, omenapiirakoista tuli todella kuivia (pohja tehtiin kolme kertaa) ja sen lisäksi juustokakut olivat lianneet kokonaista kolme uunia ja päättäneet vielä sen lisäksi jäädä teflon paistoastioihin kiinni niin että emme saaneet niitä mitenkään siististi niistä ulos. Kuitenkin yritimme parhaamme ja asiakkaat olivat tyytyväisiä ruokiinsa. Kuitenkin se, että seisot paikallase neljä tuntia, toistelet samoja vastauksia asiakkaiten aina samoihin kysymyksiin; "Mitä tämä sisältää?" "Onhan pirtelö vähälaktoositonta?" Mitäs se tämä herkku on?" ym. Otin äitini mukaan hieman omenapiirakkaa ja juustokakkua, kuitenkin koko talon väki nukkuu niin en ole saanut heitlä palautetta onnistumisesta. Asiakaspalaute oli kuitenkin pääosin positiivista. Tilaisuudella suoritimme yhden koulumme näytöistä. Uskon itse saavani tilaisuudesta arvosanaksi 2,5. Sillä katsoin liekittäessäni välistä että opettajaa ei ole paikalla, niin voin työskennellä hieman rennommin, eli siis en ole niin tarkka kaikessa. Opettaja kuitenkin kertoi että oli katsellut koko liekittämisen ajan sermin takaata työskentelyäni. Auts.

Tilaisuuden jälkeen oli jälleen sellainen olo että olisi pitänyt poksauttaa kuohuva auki. Edellisenä päivänä olimme hoitaneet jo yhden kokonaisen kisatapahtuman ja sen jälkeen tehneet vielä seitsemen tuntia työtä. Sen jälkeen olimme poksattaneen yhden pullon. Itse en kuitankaan edes maistanut juomaa sillä olen yhä alkoholi lakossa. Enää kuukausi niin tämä tyttö saa taas vetää juomaa kitusiinsa!

Nyt olen siis äitini luona, tiedän että noin kahdentoista kilometrin päässä olisi juhlat jonne voisin autolla ajaa, mutta en vain jaksa lähteä. Ei kuitankaan väsytä, jonka takia en vielä pysty menemään pedin pohjalle... Huomenna täytyy ajaa takaisin kämpille ja ottaa sieltä pikkuhiljaa jotain tavaroita ja aloittaa muuttoa takaisin äidin luokse. Olen irtisanonut asuntoni niin, että minulla on aikaa asua siellä maaliskuun loppuun saakka. Pyrin kuitenkin siihen että maaliskuun kahdella viimeisellä viikolla minun ei tarvitsisi tehdä muuttoa enää lainkaan vaan se olisi jo kokonaan tehty. Olen vienyt jo roskikseen kulmasohvastani sen pienemmän osan. En oikein tiedä mitä tekisin sohvan pitkälle päädylle, se on niin iso että se ei mahdu roskikseen. Täytyy joku päivä pyytää kavereitani tuhoamaan sohvaa luokseni. Se olisi pakko saada säpäleiksi...

Huomenna on ystävänpäivä ja oli puhetta että tekisimme vaikka laskiaspullia, sillä huomenna on myös laskianen. Arvelen kuitenkin että tilanne on mitä on, menen käymään varmasti kavereideni luona, mutta en usko että teemme mitään sen erikoisempaa. Olisi todella mukavaa jos keksisimme jotain, mutta se osuus on aina jotenkin ollut hankala :(

Nyt yritän tässä pikku hiljaa mennä nukkumaan. Muistin juuri että jätin kämpille pyykit pesukoneeseen! Eli sinne on aivan pakko mennä huomenna aikaisin... Voihan vitalis...

vastaus!

Nyt tuli tältä ihanalta mulkku kaveriltani viesti :) Ei siinä mitään, olin tosi iloinen ja innostunut kun sain viestin. Ihanaa oli vielä että aluksi puhuimme sitten puhelimessa niitä näitä. Hän ehdotti että minun pitäisi tulla joku päivän kahvilla, totesin että hieman kiirettä pukkaa koulussa joten hänen vuoronsa olisi varmaan tulla tänne. Tulikin mieleen että voisin ehdottaa vaikka torstaita, jos silloin näkisi sitä mylkkyä :)

Koulu päivä oli aivan liian pitkä :ASDF Koulu alkoi kahdeksan aikaan aamulla, olin nukahtanut edellisenä iltana jossain neljän aikaan yöllä. Minulla oli ensimmäiset ruotsin tunnit kahteen vuoteen. Voin myöntää että en todellakaan loistanut siinä! Miten ihminen voi unohtaa noin täydellisesti kokoanisen kielen? No ehkä se tuossa kurssin aikana palautuu mieleen...

Sitten alkoivat drinkki tunnit, ne olivat ihan mukavat. Puhuimme aluksi baarin termeistä ja työvälineiden käytöstä. Sen jälkeen saimme kaikki tehdä yhdet drinkit. Itse tein Sweet Manhattanin. Oli aika yök. Tai en vain juurikaan tykännyt sen mausta, sen takia sen joikin kaverini joka teki Dry Martinia. Tunnit kestivät eli yhteen emmekä olleet syöneet koko päivänä.

Kun lopulta alkoi iltakeittiö tunnit, valmistimme tunneilla Osterin Leipää. Olemma valmistaneet sitä toisena oppivuonna jo aivan liian monta kertaa. Osasimme kaikki koko reseptin ulkoa, kaikki kastikkeet ja karnityyrit. Kun saimme hommat tehtyä, saimme kuulla opettajaltamme lisää tehtäviä joita saisimme suorittaa vapaa aikanamme. Ihanaa, olen juuri saanut palautettua opinnäytetyöni, englannin ja ranskan käännöstehtävän. Palauttamatta näin ollen on ruotsin kirjallinen essee, ruotsin käännöstehtävä, ruotsin gastronomisen keittiön esittely, ala carte listan suunnittelu tehtävä, ystävyysseurojen illallisen näyttösuunnitelma, lautasannos lounas tilauksen reseptit ja suunnittelu ym. Helppo on jonkun muun lukea, voi eihän tuossa ole juuri mitään. Niissä on enemmän työtä kuin tuollaisen pienen nimikkeen alle voi edes aavistaa.

Kello oli tässä vaiheessa jo kuusi illalla, sen kunniaksi minulla alkoi vielä koulun valinnainen kurssi joka kesti aina 22.30 asti illalla. Sitten möngin kotiin, ihanaa, auto joka oli ollut tien vieressä, koska en ollut saanut sitä parkkialueella mahtumaan. Oli vielä pitkän päivän päätteeksi kerännyt minulle parkkisakot. Maksoin vitutus päissäni laskun heti. Näin ollen tililleni jäi 45 e jolla ihmisen pitäisi tässä sitten koko loppu kuukausi elää...

Aion huomenna täyttää sellaisen lappusen, jolla saan matkakorvauksia about- ehkä 150 e edestä. Valitettavasti voin viedä paperin vasta maaliskuussa kun rahat on tarkoitus maksaa minulle. Että ei paljon hyödytä vielä tämän hetkistä tilannetta.

Kun olimme saaneet

Nothing.

Eli ei siis minkäänlaista vastausta. Olen kyllä saanut kuulla että ihastukseni ja hänen exänsä ovat aikaisin illasta poistuneet muiden seurasta makuuhuoneeseen, jonne kukaan ei mennyt koko illan aikana. Muut olivat menneet nukkumaan vasta seitsemän jälkeen aamulla, joten he olivat saaneet makuuhuoneesta omaa rauhaa ainakin tarpeeksi.

1 viesti vastaanotettu

Poistin eilen ihastukseni numeron puhelimestani jotta en voisi ottaa häneen itse yhteyttä. Syynä tähän oli se että näin hänet exänsä kanssa makuuhuoneessa kahdestaan sylikkäin. Ihanaa. Jotenkin on hieman vaikeaa muutenkin olla kyseisen ihmisen kanssa, sillä hän on paras ystäväni ja ihastukseni. Tunnen huonoa omaa tuntoa asian takia, mutta en voi sille mitään. Olemme joskus puhuneet siitä mitä tulisi jos olisimme yhdessä, hän toteaa aina alkuun sitä että miten se ei mitenkään voisi toimia ja puhuu aina aiheesta kuin se olisi kamala painajainen. Tunnen kamalaa tuskaa kun puhumme siitä ja voin vain myötäillä mukana, tyyliin ”Niin se varmaan olisi” ym. Haluisin ilmaista tunteitani häntä kohtaan, mutta tiedän että siitä ei tulisi muuta kuin tukalaa hiljaisuutta ja muutenkin epämiellyttävää oloa. Enkä tahdo sellaista välillemme. Hän tekee tilanteesta kuitenkin jotenkin hankalan, hän on aina lähelläni ja käyttäytyy joskus, miten sanoisin. Hieman oudosti. Jotkut kuvailisivat sitä niin että hän olisi ihastunut minuun, mutta valitettavasti koska olen hänen ystävänsä, hän kertoo minulle jos hänellä on juttua jonkun kanssa. Sitä on kyllä riittänyt vähän kaikkien naisten kanssa ja he ovat ihmisinä aivan erilaisia kuin minä. Heillä on yhteisenä piirteitä, eli olen kyllä käsittänyt jo pitkän aikaa sitten millaisen naisen hän haluaa. Se malli ei millään tavalla kyllä ole minä. Valitettava fakta. Sen sijaan, hänen exänsä. Hän odotti exäänsä kaksi vuotta ennen kuin he alkoivat seurustella, se kesti kuitenkin vain muutamia kuukausia, enkä itse tiedä vieläkään syytä eroon. Kuitenkin ystäväni katsoo häntä yhä tietyllä tavalla, pyrkii hänen seuraansa aina kun mahdollista. Jos tulee tilanteita joissa olemme samassa tilassa kaikki kolme, ystäväni ottaa exänsä syliinsä ja kainaloonsa. Silloin minusta tulee kuin ilmaa hänellä, hän voi olla kokonaisia päiviä puhumatta minulle lainkaan. Hänen exänsä on aina kiehtonut häntä kaikilla mahdollisilla tavoilla. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään pahaa puhuttavaa hänestä. Hän tuntuu jumaloivan kyseistä naista ja jokaista piirrettä hänessä. Kun taas itse en ymmärrä mitä hän näkee siinä naisessa. Nainen on kylmä kaikille, ei ole ystävä kenellekään. Hän luulee ja ”tietää” olevansa parempi kuin kukaan muu. Hän on mielestään henkisesti monia vuosia vanhempi kuin kukaan muu eikä voi ymmärtää miten kukaan voi olla vielä tämänikäisenä lapsellinen tai lapsenmielinen. Vaikka teemme kaikki työtä jossa mielestäni se on lähes vaadittua.

Olimme mm. festarimatkalla, jossa he istuivat sylikkäin koko yhdeksän tuntia kestävän matkan ajan. Festari alueella he olivat koko ajan yhdessä ja kulkivat joka paikkaan yhtä aikaa. Olimme kaikki kolme siellä työntekijöinä, työntekijöille oli varattu oma hiljennetty tila jonne pääsi nukkumaan tai lepäämään. Olin eräänä päivänä hyvin väsynyt ja vittuuntunut. Etsin ystäväni, löysin hänet syömästä exänsä kanssa. Kysyin lähtisikö hän kanssani nukkumaan tilaan. Vastaus tuli kunhan hän oli ensin hetken silmäillyt exäänsä, että ei nyt ehdi eikä häntä nukuta lainkaan. Kävin itse vessassa, jossa meni noin vartti. Saavuin sitten ylös ja näin kuinka ystäväni tulee vastaan exä kainalossaan iloisesti nauraen. Kysäisen nopeasti että minne matka, ystäväni vain huikkaa nopeasti ”Ajateltiin mennä nukkumaan ja ottamaan vähän ruokalepoa!” Sitten he jatkoivat yhdessä matkaa työntekijöiden alueelle, josta huoneeseen joka oli vuorattu patjoilla. Toivottavasti heillä oli siellä hauskaa. Kuitenkin, en nähnyt ystävääni, joka oli luvannut viettää aikaa festareilla kanssani. Sen takia haimme molemmat työntekijöiksi jotta saisimme hoitaa asioita yhdessä. Ihana ystäväiseni halusi kuitenkin pyytää vielä exänsä työryhmään, jolloin minä unohduin. Paluu matkan ajan ystäväni oli jälleen exässään kiinni. Jäin ensimmäisenä bussista pois kun aloimme olemaan kotiseudullamme. Samalla pysäkille jäi myös hänen exänsä, hänen entinen ihastuksena ja viime kesän rippikoululainen. Ystäväni tuli oikein bussista asti halaamaan kaikkia ja toivottelemaan sitä että toivottavasti nähdään pian. Seisoimme todella pienelle pysäkillä, jonka takia tekee minulle yhä vaikeaksi ymmärtää. Miten hän pystyi halailemaan kaikki muut ja juttelemaan muille. En usko että hän edes huomasi minua, sillä vasta kahden tunnin päästä sain häneltä viestin. ”Purimme tavaroita linja-autosta ja sinulta jäi tyyny tänne. Vein sen varastolle, voit hakea sen sieltä.” Ihanaa. Eli olen siis ystävälleni pelkkää ilmaa jos hän vain saa valita itselleen parempaa seuraa.

Ei minkäänlaista yhteydenottoa. Pää leviää.. Käyn noin vartin välein katsomassa puhelinta jos vaikka olisi jäänyt huomaamatta viesti tai jotain. Ei kuitenkaan. Veikkaan että seuraava yhteydenotto tapahtuu vasta torstaina tai ehkä perjantaina. Niistäkin olen kyllä todella, todella epävarma. Toivoisin että hän ottaisi siihen mennessä yhteyttä, mutta on hyvin mahdollista että menee muutamakin viikko ennen kuin hän huomaa että minusta ei ole kuulunut mitään. Sittenkin tulee tyyliin viesti ”Hei, mitäs sinun päivään?” Ei mitään sen erikoisempaa. Jos olisin niin vahva mieleltäni kun tahtoisin, en vastaisi siihenkään viestiin sitten kun se joskus ehkä tulee, mutta siihen en kuitenkaan pysty. Kyseinen henkilö saa oikeasti minut vielä joku päivä sekaisin. Joskus toivoisin että riitelisimme niin pahasti että välimme katkeaisivat kokonaan enkä joutuisi enää ajattelemaan häntä. Kuitenkin ajatus tuntuu samalta pahalle, millaista elämäni olisi ilman häntä? Olemme olleet tekemisissä toistemme kanssa lähes päivittäin jo kuuden vuoden ajan.

Joskus puhuimme siitä miten toivoisimme suhteen alkavan, hän sanoi että toivoo että hän ikään kuin kasvaisi siihen huomaamattaan. Teki mieli kiljua ja huutaa että eikö hän ole kuullut mitä meistä puhutaan? Meistä on liikkunut monia huhuja että olemme yhdessä tai vähintäänkin ihastuneita toisiimme. Jota olemme molemmat jossain vaiheessa olleet. Teki tuskaa aikoinaan kuulla että hän oli ollut vuosi sitten minuun ihastunut, mutta on onneksi päässyt minusta yli. Kuitenkin, olemme aina yhdessä ja käyttäydymme aina kuin seurusteleva pari. Kuitenkin, en riitä hänellä. Hän on alkanut ottaa lähiaikoina ikään kuin etäisyyttä minuun ja lähentynyt jälleen exänsä kanssa. Niin kävi viimeksi kun he alkoivat seurustelemaan, hän perusteli että tahtoo että exä ymmärtää että meillä ei todellakaan ole mitään ym. Nykyään hän sopii kaikki menonsa ja tapaamisensa niin että he pystyvät viettämään mahdollisimman paljon aikaa yhdessä. Ei häntä kiinnosta pääsenkö minä porukan illanistujaisiin tai juhliin. Kunhan ihana exä pääsee.

Ehkä tässä on nyt tarpeeksi jauhettu tästä, etenkin kun toivon koko ajan että kuulisin pienen piip äänen puhelimesta jonka kannessa lukisi 1 viesti vastaanotettu. Nyt odotetaan tuota hetkeä sitten.. Tai no juu, tuli se jo muutamaan otteeseen kun yksi mulkku joka ei oikeesti tajua että vihaan sitä, niin kysyi että voisiko tulla käymään. Yöks.

Yhtä juhlaa !

Kävin torstaina hieman ihailemassa miehiä. Tykkäsin. Hunksit siis tulivat baariin jossa muutenkin yleensä käyn, niin pakkohan sinne oli mennä show katsomaan. Miehet olivat hyvä kroppaisia ja hyvännäköisiä.

Tykkään kuitenkin "omasta" "unelmamiehestäni" paljon enemmän. Vaikka kuitenkin tänään oli sellainen hetki että olisin voinut huutaa hänelle ja kysyä että mitä vittua? Ehkä hieman väärät sana valinnat, mutta ainakin vetää hänet tilanteesta pois josta löysin hänet. On todella ihanaa liikuskella talossa jossa on juhlat menossa, sitten löytää se oma ihastus sieltä exänsä kainalosta makuuhuoneesta kahdestaan. Käännyin ovella uukkarin ennen kuin kumpikaan ehti nähdä minua. Ystäväni exä meni sitten hetkeksi sen jälkeen sisälle ja tuli sitten ulos hetken päästä ja nosteli muille peukaloita ja virnisteli silleen jännästi. Ihanaa. Totesin heti että minun juhlani olivatkin nyt sitten siinä. Lähdin alle kymmenen minuutin sisässä autolla pihasta pois, samalla huomasin että nämä kaksi joita vanha suola ehkä janotti, päättivät lähteä myös kahdestaan jonnekkin muualle. Ihanaa.

Nyt olenkin sitten ollut koko illan silleen että tekisi mieli soittaa hänellä ja kysyä että mitä ihmettä? Tuntui että ajattelen koko ajan että mitä siellä tällä hetkellä tapahtuu. Nytkin pysäytin kirjoittamisen lähes kymmeneksi minuutiksi jotta pysytin mielessäni tekemään kamalia mielikuvia miten he ovat siellä yhdessä... Vittu.. Vittu. En halua ajatella sellaista mutta ajattelen sitä koko ajan, molemmat olivat kuitenkin jo hieman maistissa siinä vaiheessa. Joten ei olisi mitään ihmettä että tilanne jatkuisi siitä johonkin. Kun löysin heidät he siis olivat makuuhuoneessa, jossa ystäväni siis piteli exäänsä sylissä ja he pelleilivät siinä jotain. Eikä hän ollut mitenkään ihan vähän niinkuin sylissä, vaan heidän naamojensa väli oli ellä 15 cm ja molemmat olivat toisiinsa jotenkin kietoutuneita ym. Ärsyttää, tekisi mieli vetää pää täyteen ja unohtaa koko jätkä.

Poistinkin sen takia puhelimestani kaikki viestit ja puhelitiedot jonka jälkeen poistin vielä hänen numeronsa. Jotta en vain laittaisi illan aikana hänelle jotain viestejä tai soittaisi hänellä. Näin myös otamme yhteyttä seuraavan kerran vasta kun hän päättää ottaa minuun yhteyttä. Sitä ei vaan sitten voi tietää että kuinka kauan siinä menee. Veikkaan itse että huomenna saattaa tulla joku viesti siitä, että miten juhlat jatkuivat. Haluaisin vaikka palata sinne huomenna, koska varasimme siis mökin joka on käytössämme vielä koko huomisen päivän ja yön.

Vaan en jaksa kirjoittaa enempää siitä miten paljon voi vituttaa yksi ihminen. En siitä kyllä vielä edes oikein päässyt kirjoittamaan. Sillä päässäni on ihan selvä mielikuva siitä miten he ovat yhdessä, mitä he tekevät. Miltä ystäväni näyttää koko ajan... Hän oli tänäänkin aivan ihanan näköinen. Vittu.

Mistä näitä huonoja laulajia oikein tulee?

Katsoin eilen illalla suomen x factoria, jonka jälkeen mietin että ovatko ihmiset oikeasti niin tyhmiä, että kun joku joskus sanoo että osaat laulaa. Tai vielä parempi, laulunopettaja jolle maksat kaikki rahas, kehuu ääntäsi niin olet joku maailmanluokan tähti.Tänään telkkarissa pyörii american idol. Voi luoja. Sitten ne on sellaisia nyyh, minun elämä on perseestä olen kärsinyt paljon. Ja osaanehkä myös laulaa...

Mutta tykkään tosi paljon Jos rakastat-elokuvan soundtrackista <3>

Eilen tuli telkkarista Jussi gaala, jossa elokuvan näyttelijät lauloivat Jos sä tahdot niin kappaleen. Tykkäsin siitäkin, vaikkakihin Chiken ääni ei ehkä olekaan ihan lempilauluääniäni.

Tänään pitäisi varmaan tehdä jotain, meni viikonloppu ikäänkuin koomassa joten tahtoisin saada tänään jotain tehtyä. Haluaisin soittaa kaverilleni että olisiko kahvi mitään? En vain saa sitä aikaiseksi koska puhelin non niin kaukana. Yritän myös jotenkin olla itse ehdottamatta kaverilleni sitä että näemmä, koska hän ei ikinä soita minulle että tavataanko ym. muuta. Jollei satu tarvitsemaan minulta jotain. Sen takia tahtoisin että hän kutsuisi minut kahville, mutta tiedän että niin ei tule käymään. Ehdotan hänelle varmaan jossain vaiheessa että kahvihetki voisi olla illasta kunhan olen käynyt asunnollani hakemassa lääkkeitä ja neuloja. Hieno yhdistelmä ;)

Sain luettua ihanan kirjan lopppuun. Nyt on sellainen olo että en todellakaan halua lukea mitään muuta kirjaa, koska ne eivät kuitenkaan ole niin hyviä. Kyseessä on siis Brisingir. Aivan mahtava kirja! Kirja on siis Perillinen kirja sarjan kolmasosa. Kirjoista on tehty elokuva, Eragorn. Joka on pelkkää kirjan raiskausta yllättäen. Kirjat ovat niin ihania, pidin siitä miten oikeasti kolmannessakin kirjassa unohtaa kaiken muun ja on vain kirjan sisässä.

Täytyy varmaan kohta aloittaa seuraava kirja, en vain tiedä mikä. Juuri laulavat päässäni Elli Vallinoja ja Chike "Jos rakastat liikaa kirjoja,minä kysyn sinulta, miten käy minun, kun tunnet minut kannesta kanteen."

Toisesta tykkääminen on oikeesti joskus perseestä. Tuttuni kirjoitti jotain tonnepäin facebook julkaisunaan, ajattelin itse hetken että onhan se ihanaa kun joku joku jota rakastaa ja se on ihana tunne. Kuitenkin tuntuu että vähän väliä että haluaisin vain unohtaa kaiken rakkaan jotta saisin siltä päänrauhaa. Ei tarvitsisi koskaan huolehtia muista ja heidän murheistaan. Olisi ihana kun vain omat murheet olisivat murheena ja muiden asioita voisi kuunnella ilman että niitä ottaisi niin henkilökohtaisesti. Tietysti sittenn myös se jos rakastaa vaikka tietää että ei sinäänsä saisi rakastaa, tai siis wäyh.