love

Olen nukkunut viime yönä noin kolme tuntia.. Silmät on ihan ristissä ja bussi lähtee töihin puolen tunnin kuluttua. Kuolema tulee... No ei voi mitään. Viime yön mietin että missä se minun joku oikea on? Miksi yritin nukahtaa yksin. Ennen minulla oli aina joku jonka viereen käperryin iltaisin. Nyt olen nukkunut yksin kohta vuoden ja tämä on perseestä.

Ne jotka väittää että sinkuilla on hauskempaa niin valehtelee.

Lähden töihin potemaan yksinäisyyttäni ja huonoa oloani. Tänään kaikki muut juhlii ja minä makaan keittiön lattialla koska väsyttää. Voisinpa tehdäkin niin... Pakko vaan vääntää ruokaa hirveällä tahdilla koko päivä. Huomenna on tilaisuus johon ei ole tehty vielä mitään ruokia valmiiksi. Voi olla kiire ilta...

money money money

Must be funny...

Missähän minun lotto voittoni viipyy? Pitäisi varmaan ensin jaksaa edes tehdä lotto. Tänään innostuin hieman tuhlaamaan rahaa.. Olen huomannut että teen sitäkin yllättävän paljon kun olen hieman ylirasittunut. Joko pitää ottaa hieman lomaa, tai sitten tehdä lisää töitä jotta saa lisää rahaa. Aika hankala tilanne.

Toivon että kolmen päivän kokoisesta palkastani saisin pois maksettua pois edes autoni, kaksi puhelinlaskua ja bussikortin. Itku pääsee kun ajattelen sitä raha määrää. Auton hinta olisi noin 180 e jos oikein muistan, laskut ehkä 50 e ja bussikortti 43 e. Siihen se palkka sitten varmaan suoraan meneekin. Onneksi seuraava palkka tulee sitten taas kuukauden päästä...

Löysin siitä huolimatta tänään ihania vaatteita. Tai en oikeastaan siis paljoa, mutta olen tyytyväinen kaikkeen mitä ostin. Ostin mustat housut, sellaiset aika perus housut. Tässä muutamien päiviän ajan olen ollut surullinen siitä että minulla ei ole enää yhtään tummia housuja, vaikka ne ovatkin minun juttuni. Sitten löysin sellaiset vihreät ns. en tiedä miksi niitä sanoisi. BDU tai maihinnousuhousut mitkä lie, kivat jalassa mutta ei niinkään siistit. Voi pitää vapaa-ajalla ja silleen. Sitten sellaisen ihanan kauluspaita-jutun... Ihana, love it! Se on vain "hieman" liian tiukka tissien kohdalta, laihdutuskuuri here i gome!

Kävin tänään laavulla tuttavani luona, mietin että voisinko pitää valmistujaisjuhliani siellä. Olisi ihan kiva minun mielestäni. Se on ihanasti kallion päällä että näkee kauas hyvällä säällä.. Voisi paistaa vaan makkaraa ja juoda kahvia. Ihanaa. En halua mitään hirveän hienoja juhlia, ihan vaan että ollaan kavereiden kanssa ja silleen hienosti. Mutta juu, katsoo sitä enemmän kunhan pääsee joskus ajattelemaan asiaa tarkemmin. Vaikka siihen onkin enää vain noin kuukausi. Onneksi ei tarvitse suunnitela mitään ihmeempää jos ollaan laavulla, pelkästään makkaraa, salaattia (tapaksia?), kahvia ja teetä. Siinä se !

lost in time

Älä ikinä katso animea iltaisin, tai aamuisin, tai päivisin... Siihen tulee oikeasti riippuvaiseksi. Nytkin olen vilkuillut vähän väliä kelloa että kohta pitää varmaan lähteä töihin polkemaan. Minnekkään en ole silti lähtenyt. En ole edes päässyt ylös koneelta että harjaisin hiukset, pesisin naaman ja söisin hieman jotain ennen kuin lähden töihin. Muuten pyörryn jo matkalla sinne. Se ei ole hyvä..

Juu eli tässä on taas tämän aamun fiilestely, ei pitäisi vastustaa animen tahtoa. Kyseisessä sarjassa siis mistä kuvat on. Ei ole kuin kaksi paria, joka ei ole yksikään näistä. Tykkään paritella niitä hieman eri tavalla.. :3

every hello ends with goodbye.

Tunsin pitkästä aikaa pahaa oloa (vissii). Tuli vain heti sellainen tältä sinusta oikeasti koko ajan tuntuu olo. Niin mutta kun puhuimme ystävieni kanssa laavulla vähän kaikesta. Jotenkin puhuttiin seurustelusta ja jotenkin puhuimme exästäni. Minua alkoi hyvin nopeasti vituttaa, sillä joku sanoikin että paras kaveri kerää minun riippeeni. Hän on poika, mutta eromme jälkeen hänestä ja exästäni on tullut hyviäkin kavereita. Seurustelumme aikaan he eivät pitäneet toisiinsa mitään yhteyttä, nyt he ovat mökkeilleet yhdessä ja käyvät muutenkin kahvilla toistensa kanssa yms.

Jouduin taas tekemisiin keskustelussa jossa käsitelsiin sosiaalisia suhteita. Tiedän että en oli ikinä erityisemmin loistanut sillä elämän osalla. Olen hyvinkin tietoinen siitä... Viihdyn hyvin vain muutamien henkilöiden kanssa jotka tunnen. Haluan tuntea lisää ihmisiä, mutta en halua tutustua heihin. En kestä sitä alku kankeutta kun ei vielä tunneta. Jopa ensimmäinen tutustumis vuosi toiseen on mielestäni jotenkin kamala. Muistan että erästä parasta ystäväänikin kammoksuin todella kauan vain sen takia että emme olleet mielestäni vielä "niin hyviä kavereita". Nykyään olen hänen seurassaan koko ajan... Jotenkin minun täytyisi löytää sellainen kipinä itsestäni että ottaisiin ihmisiin yhteyttä ja tekisin heidän kanssaan kaikkea. En vain halua. Lähden toki aina matkaan jos joku kysyy jotain, mutta sitä valitettavasti tapahtuu vain muutaman kuukauden välein. Silloinkin koossa on oikeastaan tietty sama porukka jonka kanssa voidaan jutella jotain ihan perus juttuja mutta ei mitään sen ihmeellisempää.

Vappuna pitäisi varmaan jaksaa tehdäkkin jotain. Siihenkin on enää vain viisi päivää. Se tulee kuitenkin aivan liian nopeasti :z Itku tulee kohta silmään. Oli puhetta jälleen kerran että kavereiden kanssa nähtäisiin ja tehtäisiin jotain. Katsotaan jääkö puheiksi vain ollaanko menossa oikeasti jonnekkin... En välttämättä haluaisi edes juoda ollenkaan. Haluan vain nähdä ihmisiä ja nauttia heidän hyvästä mielestään :) Katsellaan katsellaan, voisin huomenna yrittää vaikka illalla. Tai en ehkä vielä huomenna, ehkä tiistaina. Soitella ihmisille ja kysyä että mitä tehdään. Sillä minulla on perjantaina töitä 21.00 asti ja juhlinta paikkaan on töistä melkein 35 km niin olisi hyvä tietää että tapahtuuko siellä mitään vai ei -__-

En jaksa enää edes kirjoittaa tänne mitään pitkää vaikka olisi hyvin paljon kerrottavaa. Huomasin että en ole ottanut itselleni vapaa päiviä moneen tulevaan viikkoon ihan oikeasti. Olin ajatellut että no onhan siellä pakko jossain välissä vapaata olla, mutta ei. Ensi viikonlopun jälkeen alkaa tappotyöt...

motivaatio?! missä olet? huhuu! tule tänne, juu, tule tänne! ai et vai? no oo sitten tulematta...

Motivaatio ihan kaikkeen on juuri nyt niin pahasti hukassa. Tekee vaan miele vetää pää täyteen ja haistattaa koko maailmalla vitut. Tiedän että se on aika hankalaa. En tahdo kiukkuilla lähipiirissäni oleville, joten olen pyrkinyt välttämään heitä muutamien päivien ajan. Silti tuntuu että en jaksa käydä töissä tai mitään. Töissä väsyttää ja pää läviää. Uusi paikka tuntuu vaikelta, pomo huutaa ja valittaa, työkaverit huomauttelee jatkuvasti virheistäni. Kun teen jotain oikein, muita työntekijöitä kehutaan. Kun joku muu tekee jotain väärin, se on automaattisesti minun vikani. Kuuntelin yksi päivä 30 min saarnaa asiasta josta en edes tiennyt mitään. Ei kohta enää jaksaisi olla noin nöyrä.

 Valottuneet kuvat muistoina
Sinun silmin en tahdo kokea Minuutit taas tuntuu vuosilta Niin aika loppuu minun kellosta  Ja kuinka voisin antaa sun ottaa Pois, vie sut pois, nyt aika koittaa  Sydän multa pettää En jaksaisi kantaa sinua enää Sydänkulta pettää En tahtoisi tappaa minua enää  En tahdo sinun vievän minulta Enää palaakaan en tahdo lohkaista Ja aika loppuu  Siitä josta jäänyt ei mitään Pois, tahdon pois, nyt aika koittaa  Sydän multa pettää En jaksaisi kantaa sinua enää Sydänkulta pettää En tahtoisi tappaa minua enää
Tuntuu siltä että minun pitäisi ottaa hermolomaa eikä tehdä mitään muutamaan viikkoon. Sinä aikana en myöskään haluaisi nähdä kavereitani tai ketään. Ihan vain olla. Silti on tehtävä töitä kokoajan. Toivon että saan levättyä noin kuuakauden kuluttua... Tuntuu nyt kamalalta ajatella että sen saa kuukauteen levätä. Jos alkaa tulla burn out niin onhan siitä muutkin ihmiset hengissä selvinneet. Toivottavasti minäkin...

Ilmaista työtä mä teen, lala laaa...

Tajusin tänään töissä että en juurikaan ehdi tekemään palkkatyötäni lähiaikoina. Joudun tekemään kouluni viimeistä työharjoittelua, jonka takia ei jää lainkaan aikaa tehdä palkkatyötä. Hienoa. Se siitä rahantulosta. Onneksi sentään yksi "kunnollinen" palkka tulee reilun viikon päästä. Sen jälkeen en tiedäkään miten ehdin töitä tehdä. Pitää yrittää panostaa enemmän palkalliseen työhön sen jälkeen kun olen suorittanut työpaikalla näyttöni.

Olen nytkin lähes puoli kuollut työpäivän jäljiltä. Minun pitäisi noin kahdessa viikossa opetella ruokalista. Hienoa kun paikan omat kokit sanoivat että hekään eivät vielä osaa listaa koska se vaihtui kaksi kuukautta sitten. Minun pitäisi oppia se kahdessa viikossa!

You will learn respect, and suffering will be your teacher!

Tässä sitä taas mennään...

Tässä on hieman jokaisesta hahmosta jotain

Zuko

Iroh

Sokka

Jet

Zuko on erään sarjan yksi parhaista hahmoista. Tai no myönnetään. Paras. Olen katsonut sarjan jo lähes viisi kertaa läpi, silti katsoin viime yönä taas parhaita jaksoja yhä uudelleen.

Zuko on hahmona sellainen, että toivon todella paljon että hän olisi olemassa! Pidän monista hahmoista mitä tarinoihin luodaan. Silti Zuko tuntuu jotenkin minusta kaikkiin muihin verrattuna paljon mahtavammalta. Taisin itkeä jossain jaksossa jossa näytettiin Zukon muistelmia ja hänen äitinsä kuolee yms. "ihanaa" hänen elämässään.

You rise with the moon. I rise with the sun.

You will learn respect, and suffering will be your teacher!

Kun Zukon oma isä hylkää hänet. Hänen setänsä alkaa huolehtia ja opettaa häntä. Hänen setänsä Iroh kulkee hänen kanssaa maiden läpi. Kestää pojan kaikki oudot käytöstavat, puolustaa häntä kaikissa hänen ongelmissaan. Tukee häntä ja ihan kaiken. Heidän välillään on sarjassa sellainen yhteys jota ei voi kuvata. Missä minun tuollainen ihminen on?

Koko toisen tuotantokauden Zuko ja Iroh pakoilevat koko omaa kansaansa sillä heidät on määrätty pidetettäväksi. Zuko ja Iroh erkanevat toisistaan sillä Zuko syyttää setäänsä tilanteesta johon on joutunut. Zuko viettää kauan aikaa yksin. Vaeltaen tuntemattomien kanssa, ilman setänsä tukea ja turvaa. Sitten he lopulta tapaavat ja Zuko ilmiantaa Irohin kansalleen.

Olin niin vihainen Zukolle kun hän petti Setänsä. Etenkin siksi että Irohin vangitseminen oli juonellisesti aika iso käännös ja Zuko oli niin mulkku kun teki niin. Onneksi he sopivat kaiken viimeisten viiden jakson aikana...

Zuko on siis 16 vuotias maastaan karkoitettu kuninkaan poika. Kyseinen kuningas on käynnistänyt sodan kaikkien muiden maiden kanssa. Hänen isänsä karkotti hänet ja kertoi hänelle että hänen täytyy vangita eräs henkilö jotta saa palata maahansa. Näin ollen hän koko ensimmäisen tuotantokauden jahtaa tätä henkilöä. Ennen karkoitustaan, hänen isänsä poltti ja kidutti häntä. Ihana nuoruus. Hänen isänsä suunnitteli alunperin tappavansa pojan, jotta pääsisi itse kruunulle ja paikkaa ei annettaisi hänen perilliselleen. Hänen äitinsä kuitenkin puuttui tähän ja hän kuoli poikaansa auttaessa.

Poika on jotenkin ihanan angst koko sarjan ajan. Etenkin kun hän ei myöskään oikeasti onnistu missään. Tai onnistuu, mutta ne asiat eivät usein hyödytä häntä itseään lainkaan. Eräässä jaksossa hän huutaakin "Why am I so bad at being good?" Eli koko jakson ajan hän pyrkii siihen että ei enää sortaisi muita kansoja isänsä tapaan vaan auttaisi muita ja olisi heille ystävällinen. No jotenkin hän ei vain onnistu, se on todellista vahinkoa miten ihmiset loukkaantuvat kun hän tarkoittaa pelkkää hyvää.

i gotta a feeling

Jotkut ihmiset keksii jotain mielekkäämpää tekemistä perjantai illalla kun istua kirkolla. Kuitenkin minä löysin itseni istumasta seurakunnan nuorisotiloista. Eipä siinä ollut sinäänsä mitään haittaa, väsytti vaan ihan törkeesti eikä jaksanut kiinnostaa yhtään.

Hieman juhliessa on elämä tässä muutamia päiviä mennyt. Joten ehkä ihan jees että oli kirkolla ja otti ihan rennosti. Etenkin kun töiden alkamiseen on taas vain 11 tuntia aikaa... Pitäisi ehkä mennä nukkumaan. Eli en siis jaksa kirjoitella edes mitään ihmeempää koska pakko mennä sänkyyn vaikka ei nukuta. Tekisi mieli aloittaa katsomaan avatar sarjaa uudestaan... Vaikka tiedän että siinä katoaisi minun yöunet jonnekkin aivan muualle. Joten ei hyvä.

Tänään sain tietää kesän rippikoululeirejen työntekijät. Tai siis isostiimit. Oli todella iso kyrpä silloin otsalla. Aika reilua, että ollaan muutaman ihmisen kanssa tehty seurakunnalle ilmaista työtä kohta puolen vuoden ajan. Niin että käydään viikossa aina noin kaksi kertaa jotain niille tekemässä. Sitten kun jaetaan sitä parasta työskentelyä, eli kesän rippikouluja. Meistä kukaan ei saa työskennellä. Olimme kaikki ihan raivoissamme. Voin luvata, että jos en pääse minnekkään leirille, niin en jatka enää tässä seurakunnassa työskentelyä. Piste.

Tänään oli aivan ihana kevät päivä! Aurinko paistoi ja minulle oli ihana fiilis läpi päivän. Vaihdettiin tänään myös auton alle kesärenkaat.

Kävin tänään katsomassa Remmeber me elokuvan. Oli juuri niin ihana kuin odotinkin <3

Tissitakuu!

Katsoo tissitakuu telkkaria. Eli siis katson true bloodia. Olen katsonut jaksot jo kerran läpi tietokoneeltani. Se on alkanut jo suomen televisiossa... Monet ovat katsoneet sarjaa vasta nyt ja kehuvat sitä. Naurattaa kun he eivät tiedä mitä toisessa tuotantokaudessa tulee käymään.

Tänään koin taas kamalaa tarvetta siihen että minulla olisisi se joku oma rakas. Teki pahaa katsoa kaupungilla ihmisiä joilla oli toisensa. Minulla ei ole :<>

Kävin tänään ensimmäistä kertaa elämässäni amerikkalaisen jalkapallon harkoissa. Tykkäsin! Aluksi tietysti laji tuntuu todella vaikeslta, kai sitä jossain vaiheessa sitten oppii. Tiedän kuitenkin että jossain vaiheessa varmaan alan tykätä siitä. Toivon että se alkaisi myös näkyä jossain vaiheessa kehossani. Minä vain lihon, lihon ja lihon. Ei tästä minun laihduttamisesta ikinä tule mitään. Toivon että voisin motivoida minua niin paljon että voisin vain jatkaa sitä. Silti teen sitä yleensä muutaman viikon ajan. Sitten lopetan jonkin hyvän syyn varjolla, aina on joku tilaisuus tai jotain missä annan itselleni luvan syödä kaikkea epäterveellistä ym. Siitä se sitten lähteekin...

Nyt takaisin tissitakuu ohjelmiin.. Huomenna pitäisi jaksaa mennä kouluun. Eli nukkumaan pitäisi myös mennä. En usko että nukahdan kovinkaan helposti illalla :<